joskus kymmenen aikoihi illasta mul oli hirvee ahdistus päällä, ja mä viilsin kunnolla oikeeseen ranteeseen koska äiti ei tarkista (jos ees tarkistaa) ku vasemman, koska luulee etten viiltele ku vasempaa.
Tää on oikeesti yhtä helvettiä...
Mä en enää tiiä et haluunko mä päästää tästä irti, mua pelottaa se tuntematon mikä on edessä, ku en voikaan tukeutua viiltelyyn, vaan se olis korvattava jollain toisella..
Miten mä sitte osaisin käsitellä mun tunteita, ku en osaa käsitellä niitä nytkään
Haluun vaan sanoo kaikille jotka on vasta alottanut viiltelyn/ suunnittelee sen alottamista, että EI kannata!!
ÄLÄ KOSKAAN TEE SITÄ ENSIMMÄISTÄ VIILTOA, koska siitä lähtee yks helvetinmoinen koettelemus.
Yritä päästä viimtelystä irti... ite oon tätä paskaa pyörittäny 3 vuotta ja ei täs oo mitää järkee... Tsemppiä tosi paljon!<3
VastaaPoista