keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Mun sy-sy-sydämmestä puuttuu palanen ja uu-uu sä voisit täyttää sen ...

Juu upee otsikko eikö? xd

Mut asiaan... En enää tiiä mitä teen... Oon jo pitkää yrittäny saada mun kaverii pidettyy poissa itsariajatuksista ja viiltelystä... Sain kuulla aamulla et se oli yrittäny viiltää kaulansa auki... Tuli tosi kiva fiilis.. Ku en voi sitä muutenkaa auttaa ku se asuu jyväskyläs eli jtn 300km (tai enemmä) välimatkaa.. )); ei ainakaa oo yhtää huolta tai mitään sen puolesta.

Ja tuli taas eilen viilleltyä, ja tänään aloin miettimään et olisko mulla rohkeutta mennä ens viikolla koulun uinteihin, vaikka mun käsi kyllä herättää huomiota... ?
Vai vaan jättäytyä pois.. ?
Jaksasitteks lukijat auttaa mua tän asian kanssa... ? ):

8 kommenttia:

  1. Itse ainaki oon menny aina koulun uinteihi//muuhunki, vaik onki ollu käsi täynnä ties mitä.. ja muutkin paikat.
    Koska mitä vittuu se muille kuuluu :DD
    (ite en kyl ees tykänny koulun uinneist, ja lopult lintsasinki aina ne)

    Mutta tee, kuten susta itestä tuntuu! Ei se oo muiden asia, niille se ei kuulu, meet vaan sit sillä asenteella, itellä toimi ainaki :)) Eikä kukaa kyllä ikinä oo mitään kysellykää.

    Mut koetapa silti lopettaa se viiltely, kun en haluu et sulle käy mitään, koska oot ainoo ihminen josta oikeesti täällä välitän♥

    VastaaPoista
  2. Muwu menin sanattomaks.. <3
    ehkäpä mä vaan otan itteeni niskasta kiinni ja MENEN sinne uinteihin, ja eihän multa kyselty sillonkaan mitään ku olin koulussa t-paidalla, mut mut... Jännittää vaan /:
    Mut ehkä mä siit selviin.
    Ja toivon et nää uuet jäljetki olis jo vähän parantuneet tiistaihi mennes.. (:
    säki oot rakas tärkein ! <3 <3

    VastaaPoista
  3. mulla on itselläkin vaikeeta näyttää arpia muille..
    mutta ne tulee olemaan osa mua ehkä koko elämäni. komppaan Pandaa : sun ei oo pakko kertoo niille mitään, vaikka ne kysyis. se on sun asia ja sun arvet, sano vaikka että et halua puhua. mua sattuu ku sulla on noin paha olla enkä voi tehdä mitään :"<<
    oot rakas ♥ ♥

    VastaaPoista
  4. En ole itse juuri miettinyt paljoa, kun vaihtoehtoina on viiletyillä säärillä koulu-uintiin lähteminen tai lintsaaminen. Omat jalkani ovat niin paskassa kunnossa, että en ajatellut niiden ämmien kanssa uimaan lähteä. Haavat tein ehkä marraskuun alkupuolella, ja paksut arvethan niissä vieläkin on.

    Edelleen kehottaisin lopettamaan sen viiltelyn tältä istumalta. Se on vaikeaa ja yritän itsekin lopettaa. Yksi, auttava ja symboolinen ele voisi olla heittää pois kaiken, millä voi viiltää. Tiedän kyllä, että kun se tunne tulee taas niin keksii terän vaikka lyijykynästä, mutta ehkä viiltämistä olisi helpompi vastustaa silloin?

    Viilteleminen on oikeasti tyhmää. Toivotan jaksamisia sinne ja toivon, että pärjäät - ja lopetat itsesi viiltelemisen. Yritän itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon vähän meinannu et menisin sinne mukaan, mut sit ku vaihtoehtosena juttuna siel on joku lenkkeily nii menisin sit siihe..

      Ja must tuntuu et jos heitän pois kaiken mil viiltelen, niin äkkiä on tuolt käsis joku veitsi taikka uus sheiverin terä, ja taas se alkaa... ( on koitettu)

      Poista
    2. Sellaisessa tilanteessa kannattaa miettiä viiltelyn pitkä-aikaisia vaikutuksia. Mieti, kun menet naimisiin (jos menet joskus, ei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu) ja kätesi ovat viilletyt ranteista olkapäihin asti? Jos joskus pääset ulkomaille, lämpimään ja ajattelet uida meressä, mutta sääresi on viilletty nilkoista reisiin asti?

      Kun viiltelyn kerran aloittaa, siitä on vaikea päästä eroon. Vaikeaa, mutta mahdollista. Turha pilata omia kauniita käsiä ja omia kauniita jalkoja viiltelyllä ;)

      Poista
    3. Kiitos taas yhdestä tsemppaavasta kommentista ! <3 täytyy yrittää muistaa ajatella tota .. (:

      Poista

Kommentit ovat enemmänkuin tervetulleita, niin positiiviset, kuin negatiivisetkin:)