Kuluneen ajan tapahtumia..
Viikonloppuna äiti sai tietää tästä mun pahasta olosta ja viiltelystä, jotenkin, ja pakotti mut näyttämää mun käden, kun oli aluks puhunut kymmenen minuuttia siitä että mun pitää mennä puhuu jollekki psykologille ym..
Mut mähän en mun mielipidettä muuta!
En puhu.
En tasan tarkkaan puhu kellekkää tommoselle! :/
Ja tänä iltana mun rakkaimpani, ihminen joka on mulle ku isosisko, joutu sairaalaa..
Se on kesän alusta lähtien alkanu laihduttaa, ja nyt ollu varmaanki viimesen kuukauden ajan syömättä.. :c
Jos sille käy jotain, niin mä syytön loppuelämäni itteeni, sitä kuinka mä en järjestäny aikaa puhumiselle, vaikken itseasiassa tiedä, auttasko se enää..
Mä en vaan jaksa tätä enää.. Mun pää ei pysy mukana, ja sydän sanoo iha eri asioita..
Kaikki olis hyvin, jos vaan saisin mun isosiskon takasin, ja kaikki olis kun aina ennenkin, normaalisti. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmänkuin tervetulleita, niin positiiviset, kuin negatiivisetkin:)