Luulin et tää päivä olis mukava..
Mut mitä vielä.. Kun tulin koulusta kotiin mun sängyn päällä oli kaksi erillistä lappua. Ne oli tulostettu netistä,
niis oli myös mukana äidin kirjotusta.
Toisessa luki näin: "Olen niin huolissani,että haluam sun tapaavan ne Nuorten Tukipiste- ihmiset,jotka auttavat nuoria;monet muutkin ovat samanlaisessa tilanteessa.
Tärkeintä olisi pystyä puhumaan jollekkin,vaikka kaverille pystyisikin,niin kaverit eivät aina välttämättä osaa auttaa. Kuunnella kylläkin voivat.
Ammatti-ihmisillä on oikeanlaisia kysymyksiä,ja taito käsitellä pahaa oloa paremmin kuin minulla. Vaikka tekisin kyllä kaikkeni jotta sun olis hyvä olla!!!
Juuri siksi olen pyytänyt NuTun ihmisiä tulemaan meille kotiin torstaina 15.11. Klo 15.30.
Voidaan miettiä,miten sua voitais auttaa.
Tai saat puhua niiden kanssa ihan rauhassa,voin olla paikalla jos haluat....
Sillä mullakin on tosi paha olla,jos sullakin on<3 "
Tummennetulla oleva teksti sai mulle pienen järkytyksen..
Hetken päästä äiti tuli mun huoneeseen ja sanoin heti tyynen kylmästi: Mä en aio puhua kellekkään ventovieraille.
Äiti sit yritti siinä selittää jotain kuinka se puhuminn auttas,ja mä vastasin aina joko että mä puhun mun kavereille tai mä en aio puhua,enkä edes nähdä niitä ventovieraita tyyppejä.
Joku vartti/20min me keskusteltii (äiti keskusteli) tosta asiasta,mut lopulta mä voitin,sanomalla sille vaan että mä lähden vaikka tallille, enkä aio edes nähdä ketään vitun lässynlässyn tätejä!
Onneks mulla oikeesti on ystävät, mä en olis hengis ilman niitä.<3
Parhaiten mite äiti vois mua auttaa on jättämällä mut vittu rauhaan!!>.<
Kun äiti lähti huoneesta, mä aloin vasta itkemää enkä nyt saa sitä loppumaa.
Mut olin ylpee itestäni, koska mä oon joka tilantees semmoi et alan heti itkee,ni nyt selvisin 20min!
hei mäki oon sellai et alan itkee joka tilantees, tyylii vihasenaki! Se on niin ärsyttävää ku tekis mieli huutaa takas ja olla vihai mut sit alkaa itkee :P näin btw ;)
VastaaPoistaJoo, mulla on huomenna se kuraattori. Mä en kyllä aijo kertoo sille mitään, kun en oo ennenkään kertonu, mut jotenkin mun mieli nyt heittelehtii ja käy aina välillä kertominen mielessä O.o en tajuu!
Mut niin, kyllä mä toivottavasti pidän suuni kiinni. :D
Ja ku lupasin Marsille olla satuttamatta itteeni.. niin ei voi nyt hakee apuu siitäkää. Mut joo, eiköhän se tästä taas, kun oon ennenki noussut pohjilta omin avuin, ilman mitään aikuisia, jotka luulee tietävänsä kaiken! ;)
Me ollaa zamiksiii <3 !!
PoistaJa Mäki mietin et kertoisinko vai enkö, mut aina päädyn siihen et en kerro.mä oon vahvempi, ja pärjään yksin..
Mut hei muista, sulla on mut <3
♥
PoistaNimenomaan! Säkin nouset vielä, sulla on varmasti paljon ystäviä, jotka auttaa (kuten minä, niinkuin tiedät).
Ja kyllä sieltä pystyy nousemaan ilman ammattiapuakin, tai riippuu varmaankin ihmisestä ja näin, eikä se tietty helppoa ole, mutta oonhan itekin kokenut sen!
Juu, meillä on toisemme♥
mut tietenkin tärkeintä on saada kaikki paremmaks sulle, joten jos joskus tuntuu siltä et haluu puhuu jollekin ammattihenkilölle, niin ei se tarkota sitä että on heikko. Tai ettei selviäis yksin.
PoistaOn vaan ollut liian kauan vahva...
Eli siis kyllä kannattaa ottaa apua vastaan, jos tuntuu siltä.
Mutta kuten sanoin, voi olla ilmankin. Kuhan selviää. Mahdollisimman pian, ei oo kiva kärsii, varsinkaan pitkään :3
Kauheet sössötykset mul menos :D
Tuollasia hetkiä elämä on ikävä kyllä täynnä. Nyt vaan ku oot murrosiässä ni kaikki tuntuu paljon voimakkaammalta ku mitä se oikeestaan onkaan, mielialat heittelee niin et yhtenä päivänä on just hyvä olo ja toisena sit paljon pahempi. Toisinaan todellisuudentajukin saattaa hämärtyä, jos rupee liiaksi pohtimaan. Sun pitäis vaan asennoituu niin, että tää menee ohi. "Pilvet väistyy lopulta."
VastaaPoistaItsensä satuttaminenkaan ei ole ratkaisu ahdistuksen käsittelyyn. Olen itse viilellyt monesti ja kokemuksella voin sanoa, että ennen kuin huomaatkaan, yhdestä viillosta kasvaa sata toinen toistaan syvempää. Kaikesta tästä selviää, jos saa tarpeeksi tukea - jos ei omasta perheestä, niin sitten jostian muualta.
Jaksamisia, toivottelee dissosiaatiohäiriöinen, kotiväkivallasta "toipuva" pieni ihminen.
Kiitti kommentista!
PoistaMut joo pitäs aatella tollein, mut minkä sille tekee kun ei vaan jaksas aatella aina positiivisesti.. :/
Aina tapahtuu vähän kaikkea, mikä saa mielen muuttumaan negatiiviseksi. Itse ajattelen sillä, että millään, mitä on jo tapahtunut, ei ole väliä. On olemassa vain nykyhetki, jonka voit havainnoida. Menneisyyttä et voi enää millään tapaa havaita, joten voit yhtä hyvin päästää siitä irti.
PoistaJokainen hetki on menneisyyttä sekunti sekunnilta. Näin ainakin minä voin elää ilman kaikkea pahaa, mitä olen elämässäni kokenut. :)